Erkki Vuorinen on poissa

Kennet Holmström
13.1.2020

Erkki Vuorinen
Erkki Vuorinen

Eki Vuorinen R.I.P.

R.I.P. Erkki Vuorinen

 

- Eki tunsi kaikki ja kaikki tunsi Ekin.


Näin kuvaa Sinikka Vuorinen edesmennyttä puolisoaan Erkki Vuorista. Eki - kuten häntä kutsuttiin - nukkui pois 85-vuotiaana 11.12.2019.


Eki syntyi Kumpulassa 30.4.1934. Hän puhui rehevää stadin slangia, johon mahtui mukaan välillä melko voimakkaitakin ilmaisuja. Urheilumiehelle tulivat nuoruudessa tutuiksi työväen seurat
Toukolan Teräs, Helsingin Kullervo ja Dynamo.
Suurimman ja vuosikymmeniä kestäneen panoksen Eki antoi Puotinkylän Valtille ja Helsingin Kuhille (virallinen nimi on Uintiseura Kuhat). Vapaaehtoistyössä hänellä oli mukanaan koko ajan tiiviisti
Sinikka-vaimo.


Valtin toimintaan Eki tuli 1970-luvulla, kun hän alkoi valmentaa jalkapallojunioreita. Moni näistä junioreista törmäsi Ekiin vielä monta kertaa Puotilan kentällä tai muualla Itä-Helsingissä. Toimihan
Eki aktiivisesti seurassa yli 40 vuotta. Moni muistaa Ekin myös monessa muussa roolissa: miesten ykkösjoukkueen ja ikämiesjoukkueiden
huoltajana, Puotilan kentän vapaaehtoisena talkoomiehenä, aktiivisena talkoolaisena muun muassa Valtin kynttilöiden parissa sekä jalkapallojaoston puheenjohtajana ja jäsenenä. Eki ja Sinikka olivat
myös tuttu näky jalkapalloturnausten kioskin pyörittäjinä.
Eki sai Valtin kultaisen ansiomerkin vuonna 1996, hopeinen ansiomerkki oli hänelle luovutettu jo 10 vuotta aikaisemmin. Myös Suomen Palloliitto palkitsi hänet jalkapalloansioiden perusteella ansiomerkillä.


Kuhissa Eki toimi vesipallon SM-joukkueen joukkueenjohtajana ja huoltajana. Sinikka-vaimo oli tässäkin mukana, sillä hän toimi pitkään Kuhien taloudenhoitajana. Kuhat oli silloin ja on edelleen Suomen parhaita vesipalloseuroja, jonka palkintokaapista löytyy muun muassa 12 SM-kultamitalia. 


Vuonna 1996 silloinen pääministeri Paavo Lipponen oli Valtin 50-vuotisjuhlien pääpuhuja. Ei ole mikään salaisuus, miksi Kuhien entinen pelaaja Lipponen piti ensimmäisen painavan liikuntapoliittisen puheenvuoronsa juuri Valtin juhlissa. 


Eki teki päivätyönsä Helsingin kaupungin rakennusviraston palveluksessa. Sosiaalisena ihmisenä hän tutustui töissäkin suureen määrään ihmisiä.
Ekiä jäivät kaipaamaan Sinikka-vaimon lisäksi Merja-tytär, kaksi tyttärenpoikaa ja kolme lapsenlapsenlasta. Erityisesti lapsenlapset Joni ja Niko muistavat Eki-vaarinsa siitä, kun hän kymmeniä ja satoja kertoa vei heitä eri lajien harjoituksiin ja peleihin painavien varustekassien kanssa.


Kaikki Ekin seuratoverit ja muut ystävät paljastavat päänsä hienon miehen muistolle.

Kimmo Norrmén ja Reijo Vartia