Osa 4, Tenniskentältä hiekkakentälle ja tekonurmelta kohti tulevaisuutta

Puotilan pyhättö (Vartiokylän kenttä) 

Alussa jalkapalloa harjoiteltiin vain kesäisin Puotilan kartanon vanhalla tenniskentällä, joka kokonsa puolesta ei oikein toiminut. Lisäksi kartanon pehtoori ei pitänyt asiasta ja ajoi kentälle esteeksi olkia. Seuran pyynnöstä kaupunki omistajana määräsi oljet poistettavaksi, mutta yksi kesä meni pilalle. Jalkapallon ja yleisurheilun harjoitusolot olivat surkeat. Nykyisen kentän kohdalla oli heinäpelto, jonka parikymmentä senttiä syvät ojat kulkivat ”kentän” yli poikittain. Tässä kuitenkin pelattiin jalkapalloa ja yleisurheiltiin. Tiedettiin että kaupunki suunnitteli uusia urheilukenttiä vuoden 1952 Olympialaisten harjoituskentiksi. Niinpä Unto Pyykön ollessa seuran puheenjohtajana (1947-51) hän yhdessä Mellunkylän Kontion puheenjohtajan kanssa kävivät kaupunginjohtaja Frenckellin puheilla saadakseen vauhtia ja varoja Vartiokylän kentän rakentamiseksi. Rahaa saatiinkin ensin 5000 markkaa ja seuraavaksi vuodeksi 50 000 markkaa. Uusi yleisurheilukenttä valmistuikin ajoissa Olympialaisten harjoituskentäksi.

Juoksuradan keskellä ollut hiekkakenttä toimi jalkapallokenttänä aina Metron Itäkeskus-Vuosaari yhteyden rakentamiseen asti. Kentän reunalla Puotilan ostoskeskuksen kulmalla ollut pukukoppi purettiin metrotyömaan alta. Sitä ennen oli varusteet vaihdettu kalkkikopissa. Syndejä ei ollut ja niinpä sukkiin työnnettiin sanomalehteä. Puretun huoltorakennuksen korvaamisesta oli vain tieto, että metrotyömaan jälkeen kenttä kunnostetaan ja jonkinlainen tilapäinen huoltorakennus tulee ”väliaikaiseksi” ratkaisuksi. Tällaisia siirrettäviä parakkeja oli muutamilla kaupungin kentillä mm. Kontulassa, jossa ne olivat olleet ”väliaikaisesti” kymmeniä vuosia. Tästä pysyvästä tilapäisratkaisusta pelästyneenä seura aloitti aktiivisen yhteydenpidon liikuntalautakunnan jäseniin ja itäisen alueen valtuutettuihin. Aktiivisten ponnistelujen jälkeen uusi huoltorakennus avattiin kentän vastakkaiselle kulmalle. Rakennuksen vihkiäiset pidettiin tammikuussa 2004. Nykyisin seuran toimisto sijaitsee huoltorakennuksen eteläpäässä.

Seuraava jalkapallon olosuhteita parantava toimenpide oli kentän talvikäyttöön vaikuttanut lämmitysjärjestelmän rakentaminen. Kaupunki ei ollut aiemmin myöntänyt jalkapallokenttiä yksittäisten seurojen hallintaan. Ei kuitenkaan ollut järkeä rakentaa kallista lämmitystä, jos kentältä olisi saanut vain muutaman viikkotunnin seuran käyttöön. Seuran puheenjohtaja kävi neuvotteluja liikuntatoimenjohtaja Anssi Rauramon ja lautakunnan puheenjohtaja Aarno Stamin kanssa asiasta. Lopulta saatiin sovittua ratkaisu, jossa yhden illan tunnit annettiin liikuntaviraston jaettavaksi ja muut tunnit jäivät seuran käyttöön. Ja niin vuoden 2003 lopussa Valtti oli ensimmäinen seura jolla oli hallinnassa oma kenttä josta 2/3 osaa pysyi myös sulana koko talven. Alkuvuosina kaupunki jopa maksoi kentän lämmityksen ja osallistui myös itse lämmitysjärjestelmän kustannuksiin. Loppurahoitus järjestyi seuran ottamalla lainalla. Avustuksia kentän rakentamiseen on saatu mm. OPM:lta ja UEFA:lta Palloliiton kautta. 

Seuraavaksi tuli eteen kentän päällystäminen tekonurmella, joka valmistui 2011. 

Tällä hetkellä kenttä hakee uutta nimisponssoria, suunnitelmat toisesta kentästä ovat valmiit ja kesällä 2022 Puotilan kenttä saa uuden kierroksen tekonurmea. Seura on kasvanut ja vakinaistunut itsensä runsaaksi kasvattajaseuraksi. 

Edustusjoukkueet ovat sekä naisissa ja miehissä vakinaistaneet paikkansa kilpailukykyisinä joukkueina ja tämän lisäksi olosuhteet ovat paremmat kuin ikinä. Tästä on hyvä viedä Puotinkylän Valttia kohti valoisaa tulevaisuutta. 

Suomen maajoukkueen valmenta ja Valtin ikämiespelaaja Antti Muurinen jakamassa nimmareita uuden pukukoppirakennuksen avajaisissa 29.10.2002
Kentän lämmitysjärjestelmän käyttöönottojuhlat 20.1.2004
Valtin vanhimmat juniorit maalaavat kentän vanhaa pukukoppia graffitien poistamiseksi.
Kentän tekonurmen avajaiset 13.8.2011